Hautajaistestamentti?

Aloitetaanpa viikko hieman erilaisella juhla-aihellaa, nimittäin hautajaisilla. Luin parvekkeella MeNaisia aamupalan syönnin yhteydessä ja kiinnostuin todella jutusta "Viimeiset juhlani" (28/2016). Jutussa on haastateltu kolmea henkilöä liittyen kuolemaan ja hautajaisiin sekä hautajaistestamentin yleistymiseen. 69-vuotias Maj Aldén kertoo tehneensä hautajaistestamentin hautajaistoimistossa. Testamenttiin Aldén on kirjannut toiveet omien hautajaistensa suhteen. Hautajaistestamenttiin hän on myös kirjannut: "Iloitkaa, naurakaa te, jotka jäätte jälkeeni. Eläkää! Lähden täältä rikkaana naisena. Olen saanut elämältä kaiken - enemmänkin!"

Olemme jutelleet mieheni kanssa, pitäisikö meidän miettiä hautajaisasiaa ja kertoa toisillemme, millaiset hautajaiset itsellemme toivoisimme. Kuten hautaustoimistoyrittäjä Antti Riihimäki kertoo jutussa, ei tarvitse olla vanha tai kuolemansairas miettiäkseen hautajaisiaan. Hän myös huomauttaa, että hautajaisjärjestelyjen miettiminen nuorena ja terveenä voi olla helpompaa. Minä olen lähinnä miettinyt, että haluaisin iloiset hautajaiset. Sellaiset hautajaiset, joissa ei surkuteltaisi kuolemaani vaan iloittaisiin siitä, että olin elossa ja sain elää hyvää elämää. Hautajaiseni ei tarvitsisi olla kirkollisen rituaaliset, vaan niissä voisi esimerkiksi esiintyä joku bändi ja olla karkkibuffet! Kerta juhlani yleisesti ovat pitkälle suunniteltuja ja sisältävät paljon yksityiskohtia, niin miksi "viimeinen juhlani" olisi sellainen, jossa itketään ja syödään laihaa lihasoppaa? Minulle on jäänyt lapsuudesta mieleeni isotätini hautajaiset, joissa pappi osasi luoda arvokkaan tunnelman, joka sisälsi surun ohella iloa ja rauhaa. Hautajaisista jäi olo, että vanhaksi elänyt isotätini eli onnellisen elämän ja hänen viimeinen juhlansa oli kaunis ja sopivan iloinen. 

Kuva

Katsoin muutama vuosi sitten dokumentin hautaustoimistoyrittäjästä, joka suunnitteli hautajaistestamentteja asiakkaidensa kanssa. Hautajaisia oli joka lähtöön, oli karnevaaleja ja vaikka minkälaisia tilaisuuksia. MeNaisten jutussa surututkija Mari Pulkkinen on sitä mieltä, että vainajan omaisilla tulisi olla oikeus surra omalla tavallaan suunnittelemalla itse vainajan hautajaiset. Hän huomauttaa, että hautajaisrituaalit ovat sureville läheisille tärkeitä. Toisaalta hautajaistestamentti voi kuitenkin helpottaa läheisten hautajaisjärjestelyjä, varsinkin jos testamentti on laadittu hautaustoimiston kanssa ja kulutkin on mahdollisesti maksettu etukäteen. 

Ps. Arvonta käynnissä vielä kuusi päivää!