JOS ne eivät ole hääparin näköiset. Häät ovat nimittäin elämys, jonka mielestäni tulisi kuvastaa hääparin persoonaa. Ajatus tuli mieleeni häissä, joissa olin pari viikkoa sitten. Nautin häistä suunnattomasti ja aloin pohtimaan, mistä se johtui. Ensinnäkin häät olivat täysin hääparin näköiset. Kaikki valinnat huokuivat hääparin olemusta ja sitä, että he ovat ajatelleet vieraitaan. Minulla oli todella lämmin ja tervetullut olo juhlassa. Hääjuhlan juontanut bestman osasi hauskalla tyylillään pitää vieraat tietoisena siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Juhlassa oli sopivassa suhteessa ohjelmaa, ruokaa ja vapaata seurustelua. Niin ruoka kuin ohjelma kuvasti hääparia. Juhla oli herkkä, rauhallinen ja iloinen. Esittelen häät kokonaisuudessaan kuvineen myöhemmin.
![]() |
Kuva |
Nostaisin esiin juhlien pyhän kolminaisuuden: juhlan aihe ja henkilö(t), vieraat ja ruoka sekä juoma. Parhaimmillaan juhla ei tarvitse muuta kuin nuo kolme asiaa onnistuakseen. Juhlan aihe ja päähenkilö(t) on tietenkin tärkein asia. Oli kyseessä sitten häät, kastejuhla, pikkujoulut tai vappu, juhlan aihe eli syy tuo juhlaan omanlaisensa fiiliksen. Tottakai myös juhlan päähenkilö(t) tuo omaa tunnelmaansa ja odotusarvoa. Juhlia on kaiken kokoisia, eikä niissä aina toki ole edes vieraita. Kuitenkin usein vieraat tekevät juhlan. Kellään ei ole juhlissa kivaa, jos niissä ei tarjota ruokaa ja juomaa.
Sivujuonena haluaisin nostaa esiin hautajaisten persoonallisuuden tai persoonattomuuden. Kesällä mietin, saavatko hautajaiset olla persoonalliset ja vainajan näköiset. Ymmärrän, että persoonalisten hautajaisten järjestäminen voi olla vainajan lähipiirille raskas surun keskellä. En tiedä, miten itse reagoisin tilanteessa, jossa joutuisin järjestämään läheiselleni hautajaiset. Uskon tällä hetkellä kuitenkin, että kokisin sen kauniina tapana muistella vainajaa. Jos vainajalla ei olisi hautajaistestamenttia, miettisin esimerkiksi mitkä olivat hänen lempikukkiaan ja -musiikkiaan ja toisin muistotilaisuuteen muutenkin elementtejä, joista hänet tunnistaa. Minulla on ehkä hieman hassu ajatus, että hautajaiset ei pitäisi olla surujuhla, vaan kiitollisuuden juhla. Toki tilanne on eri lasten ja nuorten kohdalla. Omalla kohdallani ainakin haluaisin, että hautajaisissa juhlittaisiin sitä, että sain elää ja toivottavasti tuoda iloa läheisteni elämään.
![]() |
Kuva |
Miltä tilanne vaikuttaa syksyllä 2016? Oman kokemukseni mukaan perinteisyys jyllää edelleen häissä. Toisaalta häiden suunnittelu helpottuu, kun on olemassa vuosikymmeniä säilynyt kaava, jota voi seurata. Häiden suunnittelu on iso juttu, vaikkei häät olisikaan täynnä erikoisia asioita. Tiedän myös, että erilaiset häät voivat aiheuttaa vieraissa stressiä. Muistan, kuinka anoppini ennen häitämme oli ihmeissään, että "mitäpäs kun häänne eivät ala perinteisellä kirkkovihkimisellä? En ole koskaan ollut häissä, jotka alkaisivat muuten, joten en tiedä mitä odottaa". Olen ollut huomaavinani, että perinteisten häiden järjestämisen ohella monet ikäiseni pohtivat, järjestäisivätkö häät ihan omalla tavallaan. Kyse voi olla vain omasta kokemuksestani, mutta mielestäni nykyään vietetään myös entistä enemmän kaverihäitä, joissa ei ole muuta sukua lähiperheen lisäksi. Oletko sinä huomannut muutoksia häissä viime aikoina?
Mitä mieltä olet, saavatko juhlat häistä hautajaisiin olla persoonalliset vai tulisiko niiden noudattaa tiettyä kaavaa? :)
![]() |
Kuva |