Kun pääsin ylioppilaaksi juhlavieraat kyselivät, että mitäs sinä nyt teet. Ja kaikille jouduin vastaamaan, että en tiedä, mihin sain sekä ymmärtäväisiä ”onhan tässä aikaa miettiä”-vastauksia sekä ”aijaa, no mitäs sinä sitten teet, jos et tiedä mitä teet”-vastauksia, joista kuulsi ettei välivuoden pitäminen ole ok.
 |
| kuva |
Häissämme saamme varmasti kuulla tuon saman kysymyksen, mitäs te nyt, milloin ostatte omakotitalon, muutatteko synnyninseudullenne, ja kaikista tärkeimpänä: milloin saatte lapsia? Jälleen vastaus on en tiedä/ ei tiedetä.
 |
| kuva |
Miksi naimisiin menemisen pitäisi sitten tarkoittaa muuta kuin, että rakastaa toista niin paljon, että haluaa jakaa loppuelämänsä hänen kanssaan? Toisaalta, monihan nykyään hankkii lapsia ja ottaa asuntolainaa ennen naimisiin menoa, ja joissakin tapauksissa ei mene ollenkaan naimisiin.
 |
| kuva |
Toki ymmärrän, että näihin ajatuksiini vaikuttaa myös ikäni. Kymmenen vuoden päästä saatan ajatella aivan eri tavalla. Tärkeimpänä pidän kuitenkin puolisoa. Ymmärrän, että usein naimisiin meno on luonteva askel matkalla tuleviin haaveisiin ja vahvistaa yhdessäoloa.
 |
| kuva |
Menen naimisiin hänen kanssaan, en mahdollisten tulevien lastemme tai omakotitalon. Menemme naimisiin toistemme takia, ja siinä on kaikki syyt. Tällä hetkellä ei ole muita syitä, toki ajatuksia ja toiveita tulevasta, mutta ei ilman häntä.
 |
| kuva |
Ps. Lähdemme tänään reissuun itärajalle ja katsastamaan jo varaamamme hääpaikan. Peukut pystyyn! :)